sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Tarhareissu 9.-10.7, Viljandi - Valga - Pärnu

Kissapuolen vastaavamme Katri, Katja ja Erja kävivät kahden päivän pituisella tarhatourneella viemässä lahjoituksia ja tutustumassa tarhojen tilanteeseen. Ensimmäinen vierailupaikkamme Viljandi oli meille kaikille uusi tuttavuus, ja yllätyimme positiivisesti erityisesti tarhan kissojen oloista. Karanteenitilat olivat siistit ja hajuttomat ja kissoille oli tehty yhteistiloihin aivan mahtavia virikkeitä.

Viljandi

Viljandin kissatila


Viljandin hieno ruokinta-automaatti



Kissoja tarhalla oli noin 50, ja kaikki näkemämme vaikuttivat hyvin sosiaalisilta ja ystävällisiltä. Koirien tilanne tarhalla oli sinänsä hyvä, sillä niitä oli vain 6, joskin pisimpään tarhalla ollut koira Donna on viettänyt siellä jo yli 3 vuotta. Ihmistä kohtaan tämä voimakasrakenteinen hännänheiluttaja oli ystävällinen, mutta muiden koirien kanssa on ongelmia. Viljandiin jätimme ruoka- ja tarvikelahjoituksia.

Viljandi, 3 vuotta tarhalla ollut Donna

Viljandin lahjoituksia

Viljandista ajelimme Valgaan, jossa ehdimme käydä vain melko pikaisesti. Ehdimme kuitenkin ihastelemaan toimiston puolella karanteenihäkissä olevaa kissapesuetta ja tutustumaan yhteen kotia etsivistä koirista. Koiria tarhalla oli vain kaksi, kissoja viitisenkymmentä. Tarhalle jätimme lahjoituksena pari kuljetusboxia, joille löytyy aina tarvetta. Kävimme myös ihastelemassa tarhalle hankkimaamme leikkauspöytää!

Valgan leikkauspöytä
Valgan pennut

Valga, kotia etsivä Iris

Illaksi ajelimme jo Pärnuun, jossa kävimme illallisella, keskustelut keskittyivät tottakai kissoihin ja yhdistysasioihin. Kerrankin kiireettä nautitun aamupalan jälkeen suuntasimme Pärnun tarhalle. Käynnin ohessa ihastelimme tarhalle rakennettua, uutta koiraparakkia. Viemisinä mukanamme oli höyrypesuri, jolla eläintilojen desinfiointi käy kätevästi. Tämän kesän aikana olemme hankkineet pesurit kaikille yhteistyötarhoillemme, jotka sellaisen ovat halunneet.

Pärnu, hurjana takkukasana talteenotettu pikkukoira
 
Pärnussa ulkoillaan turvallisesti


Pärnusta mukanamme oli tarkoitus tulla Reks-koira, joka juuri hiljattain oli varattu omaan kotiin Suomeen, joten tilanne tuli kaikille hieman yllättäen. Teimme tuttavuutta Reksiin, viritimme tarhalta lainattua häkkiä autoon ja treenasimme jo useampaan kertaan autoon menoa. Reks oli hieno poika ja meni muutaman treenauskerran jälkeen nameilla houkuteltuna häkkiin ihailtavan sujuvasti kissatätienkin ohjeistamana. Eikun paperiasioiden pariin ja passia tarkastamaan. Tässä tulikin sitten mutka matkaan, kun huomasimme ettei passissa ollutkaan merkintää tarvittavasta ekinokokkihäädöstä. Reksin kotiinlähtö oli tullut niin yllättäen, että häätö oli unohtunut antaa. Ekinokokkihäätö on annettava 1-5vrk ennen maahantuontia, joten emme voineet tehdä tilanteessa muuta kuin jättää Reksin vielä tarhalle. Onneksi tiesimme että se pääsisi kyllä kotiinsa muutaman päivän sisällä, kun aktiivimme kävisi sen hakemassa, kuten alkuperäinen suunnitelma oli. Ainakin autoon menoa oli nyt treenattu Reksin kanssa valmiiksi!

Pärnu, joskus sydän jää tarhalle

 

Jos haluat auttaa meitä tukemaan yhteistyötarhojemme toimintaa, voit kohdentaa apusi osallistumalla keräykseemme, 
keräystilinumero FI09 5780 3820 0828 72.
Viron avustukset: Varat käytetään virolaisten kodittomien kissojen ja koirien hoitoon, leikkauskampanjoihin sekä tarhojen avustamiseen. 

Viite: 5225


Rekku Rescue ry:lle on myönnetty keräyslupa POL-2014-10502
ajalle 1.1.2015-31.12.2016 koko maahan Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Viljandin tarhavierailu 6.6.2016

Viljandin tarhalla oli nyt ihanan hyvä tilanne: vain viisi koiraa ja nelisenkymmentä aikuista kissaa ja parikymmentä pentua. Viimeksi kun kävimme, olivat luvut aivan eri luokkaa. Nyt ei kyytiin mahtunut kovin paljoa lahjoituksia, mutta sen verran saimme vietyä, että tarhan hoitaja kiitteli kovasti melko liikuttuneen oloisena. Tilanne Viljandissa on kaikin puolin hyvä, tosin kissanpennuille kaipaavat kipeästi ruokaa!



Oli ihana nähdä kun äiti kahden tyttärensä kanssa oli tullut leikityttämään koiria, ja kyllä siitä leikistä nautittiinkin!! Leikkimässä Selbi, joka sivujen mukaan onkin jo löytänyt kodin, ehkä jopa näiden tyttöjen luota. :D





Aivan uskomattoman upea Max ei myöskään ole ehtinyt kauaa tarhalla olemaan: tuli 1.6. ja on jo nyt häipynyt sivuilta. Mutta ei ihme, noin upeaa koiraa saa etsiä - turkkikin oli pehmeä ja silkkinen kuin mikä!!







Donna-ressu on edelleen tarhalla. Niin suloinen ja hyväluonteinen, mutta todella vahvarunkoinen koira. Viimeksi kun kävimme, oli Donna kokeilemassa uuden perheen luona, mutta voimakkuutensa vuoksi Donna on vaikea koira lapsiperheeseen, vaikka maailman suloisin luonne onkin.





Semu on myöskin ollut tarhalla pidempään, viime vuoden loppupuolelta. Semulla on hieman aggressiivisuusongelmia, joten kodin löytäminen on haastavampaa ja vaatii uudelta omistajalta paljon työtä. Koska meillä vierailuaika oli todella rajallinen, emme edes lähteneet stressaamaan Semua enempää vaan ihailimme komeaa poikaa etäältä. Pitää ensi kerralla taas varata enemmän aikaa ja lähteä Semun kanssa kunnon lenkille, jos poika siellä vielä on.





Sisältä tuotiin vielä ennen lähtöämme melkoinen pörrökasa, joka olisi halunnut hypätä jokaisen syliin jakamaan rakkautta. Intoa tuolta karvakasan alta löytyi vaikka kuinka! Hänkin näyttää poistuneen jo sivuilta, joten eiköhän joku ole hänen suloisuutensa vienyt kotiin trimmattavaksi!




perjantai 6. toukokuuta 2016

Rescue Run Turussa 16.4.


Huhtikuun puolivälissä juostiin Turussa eläinsuojelun hyväksi aurinkoisessa säässä. Tapahtumaan oli ilmoittautunut runsaasti sekä kaksi- että nelijalkaisia juoksijoita, ja muutama liittyi joukkoon vielä paikan päälläkin. Rekku Rescue oli mukana telttoineen myymässä kannatustuotteita ja arpoja. Sää suosi itse juoksua, mutta juoksun jälkeen huhtikuun epävakaisuus yllätti ja kenttä tyhjeni osallistujista.

Juoksulenkin pituus oli viisi kilometriä ja alkuverryttelyineen se sai kyllä juoksijoille hien pintaan! Me teltassa seisoskelleet emme ihan vastaavaa lämpöä kokeneet. Nopeimmat juoksivat reitin alle 20 minuuttiin, ja puolessa tunnissa kaikki olivat palanneet takaisin.

 

Haluamme kiittää erityisesti Turun AMK:n opiskelijoita, jotka järjestivät tapahtuman ja vastasivat tiedotuksesta sekä käytännön järjestelyistä. On hienoa, että he valitsivat kurssilleen kohteeksi eläinsuojelun ja juuri Rekku Rescuen. Näin he auttoivat meitä saamaan etenkin taas kissakesän kynnyksellä arvokasta taloudellista tukea ja näkyvyyttä yhdistyksellemme myös Varsinais-Suomessa.

Lisäksi kiitämme Marlia, jonka sponsorismoothieta riitti meillekin. Kiitos kaikille juoksijoille tuestanne! Kertyneellä 300 eurolla saadaan taas paljon laadukasta ruokaa ja matolääkettä lukuisille kesän aikana yhdistyksemme kautta kotia etsiville eläimille.







tiistai 22. maaliskuuta 2016

Lurun karkumatka

Kissamme Luru karkasi elokuun 13. päivä aamulla tai aamuyöllä parvekkeen kautta. Tämähän on valitettavan tyypillinen tapa, miten kissat pääsevät karkaamaan ja olimme myös tiedostaneet sen. Parvekkeemme on lasitettu, mutta valitettavasti ikkuna oli jäänyt raolleen joko meiltä tai vierailtamme. Karatessaan Luru oli päälle kaksivuotias.



Tajusimme heti aamulla, että Luru oli kadonnut ja etsinnät aloitettiin välittömästi. Pudotus oli muutaman metrin nurmikolle, joten Luru ei ollut loukkaantunut. Etsintöjä jatkettiin työpäivän jälkeen Lurulle tuttujen henkilöiden avulla tuloksetta. Samana päivänä myös laputettiin lähitienoo noin 500 metrin säteellä. Parvekkeelle myös rakennettiin tikkaat, joita pitkin Luru olisi voinut kiivetä takaisin kotiin. Luru katosi siis torstaina ja lauantaina näimme siitä vilauksen. Kissa oli vauhkona ja pinkoi meitä pakoon viereisen talonyhtiön pihalle. Muutaman päivän kuluttua näimme Lurun köllöttelevän tyytyväisenä naapurin takapihalla. Maanitteluista ja ruuan kanssa houkuttelusta huolimatta kissa paineli menemään pusikkoon. Tämä olikin viimeinen kerta, kun näimme Lurun ennen löytymistä.

Tästä alkoi kolme ja puoli kuukautta kestänyt loukutus- ja laputusoperaatio. Saimme hyvät ohjeet Etsijäkoiraliiton neuvontapuhelimesta, mistä olemme erittäin kiitollisia. Etsijäkoirat Nelli ja Paavo kävivät etsimässä Lurua neljä kertaa. Jokaisella kerralla saatiin vainu, jonka perusteella loukkua siirrettiin. Valitettavasti ajan kuluessa Luru rohkaistui ja liikkui kauemmaksi ja myös vaihteli paikkoja. Vainujen ja saatujen havaintojen perusteella laputettiin uusia alueita, jotta saatiin tietää missä Luru viilettää. Havaintoja tulikin runsaasti, varsinkin koirien ulkoiluttajilta ja lapsilta. Olimme hyvin liikuttuneita saamastamme avusta.




Loukuttaminen ei tietenkään ollut mukavaa puuhaa. Loukulla käytiin joka päivä aamuin ja illoin, kylmillä säillä useammin. Tavoitteena oli, ettei loukulla rampata jatkuvasti, jotta Luru uskaltautuisi loukun lähelle. Loukutimme lukuisia siilejä, yhden ilmeisesti ulkoilevan kissan (joka vietiin Viikkiin), mutta Lurua ei näkynyt. Vaikka saimme runsaasti havaintoja, oli osa vääriä. Yhden auton alle jääneen kissan toimitimme Viikkiin, ja saimme havaintoja Lurun näköisistä kissoista. Välillä kului viikkoja eikä kissasta kuulunut mitään. Silloin kylmäsi ja pelkäsin pahinta. Olimme kuitenkin päättäneet jatkaa loukuttamista niin kauan kuin etsijäkoira saa vainun tai saamme havaintoja. Oletimme Lurun liikkuvan läheisessä metsässä, jossa on paljon citypupuja ja muita pieneläimiä. Hankalaksi loukuttamisen teki se, että Luru tykkäsi vaihdella paikkaa, mutta palasi aina onneksi takaisin metsään.


Viikot vierivät ja kuukaudet vaihtuivat eikä Lurua näkynyt. Marraskuussa saimme soiton naiselta, jonka kissa oli myös karannut. Heidän karkurinsa oleskeli aivan kodin lähettyvillä, mutta ei suostunut tulemaan kotiin. Nainen oli nähnyt Lurun ja heidän karkurinsa leikkimässä kotinsa lähellä. Tämä oli noin 700 metriä meiltä. Etsijäkoira oli aikaisemmin käynyt rajaamassa alueen ja loukku oli lähellä havaintopaikkaa. Parin viikon kuluttua nainen soitti uudestaan ja kertoi, että heidän kissansa lymyilee edelleen eräässä metsässä, mutta joku on käynyt syömässä pihalla olevat ruuat. Lopulta he olivat nähneet Lurun syömässä ruokia. Siirsimme loukun heidän pihalleen sunnuntaina 22. marraskuuta. Epäilimme jo etteivät Lurua vanhat ruuat kiinnosta, joten olimme loukuttaneet sitä eläinkaupasta saatavilla pakastehiirillä. Keksin sotkea ruokiin myös pakastettua ja sulatettua naudan verta. Vuorasimme loukun vaahtomuovieristeellä, jotta häkkiloukku suojaisi hieman sateelta ja kissa ei heti jäätyisi.

Ruuat eivät kuitenkaan houkutellaan Lurua loukkuun. Tiistaina 24.11. keksin laittaa loukkuun ”puhelinjohtoponnarini”, joilla Luru rakastaa leikkiä. Ponnari laitettiin loukun puoleen väliin ja seuraavana päivänä ruuat ja ponnari olivat tiessään. Uhrasin keskiviikkona 25.11. toisen ponnarini, joka laitettiin loukun perälle. Perjantaina 27.11. saimme parhaimman soiton! Luru oli mennyt vihdoinkin loukkuun!


Luru oli nostettu perheen saunaan loukussa. Se oli todella hurja näky: likainen, märkä, huusi kuin syötävä ja käyttäytyi kuin villipeto. Kotona Luru vietiin taas saunaan rauhoittumaan. Noin 15 minuutin kuluttua Luru tajusi missä ollaan. Hetkessä se palasi omaksi itsekseen. Se änkesi syliin, kehräsi, leipoi, eikä halunnut olla yksin. <3




Seuraavana päivänä Luru vietiin eläinlääkäriin, joka totesi Lurun olevan hyvässä kunnossa. Ainoastaan laihtunut olemus ja lohjennut hammas kertoivat reissusta. Kissakaveri Börje ei heti tunnistanut Lurua, mutta noin viikon kuluttua Börjekin tajusi, että kaveri on taas kotona!



Nyt löytymisestä on neljä kuukautta ja Luru on täysin oma itsensä. Paino on noussut mutta kissa on edelleen solakka. Reissun jälkeen Luru on jopa rohkeampi uusia ihmisiä kohtaan kuin ennen ja erittäin huomionhaluinen. Luru vaatii paljon enemmän paijausta kuin ennen karkaamista.

Olen tyytyväinen, että jaksoimme loukuttaa ja etsiä Lurua aktiivisesti. Etsijäkoirien rooli oli erittäin merkittävä ja olenkin kiitollinen Nellille ja Paavolle ja heidän omistajalleen saamastamme avusta. Mies myös rakensi oman kissaloukun, joka valmistui juuri päivää ennen Lurun löytymistä. Lahjoitimme loukun Hesylle.

Jos lemmikkisi karkaa, teethän mahdollisimman pian katoamisilmoituksen sivuille www.karkurit.fi sekä www.elassi.fi. Apua ja neuvoja etsintään saat sivulta www.etsijakoiraliitto.fi.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Kun viisi kissaa saapui hoitoon

Olen toiminut Rekku Rescuen kotihoitajana kohta kahden vuoden ajan. Hoitolaisia on tähän mennessä mukaan mahtunut yhteensä parikymmentä.

Pienen hoitolaistauon jälkeen palasin taas toiminnan pariin ja kissoja tulikin koko tauon edestä, nimittäin viisi kappaletta. Niiden omistaja sairastui, joten koko kööri tarvitsi pikaisesti uuden sijoituspaikan.

Viisikko saapui hoitopaikkaan. Ympäristö desinfioidaan höyrypuhdistimen avulla.

Määrä tuntui aluksi hiukan kauhistuttavalta, sillä hoitolaisia on tähän mennessä ollut korkeintaan kaksi aikuista. Kolme pentuakin tuntui melkein lastenleikiltä!

Pertsa, Harmi, Smoky, Susa ja Viivi-Justiina olivat kuitenkin niin kilttejä ja leppoisia, että pelko oli turhaa. Niistä oli huolehdittu hyvin, vaikka matokuurit ja kynsienhoidot tulivatkin aiemmin ulkoilleille kissoille tarpeeseen. Niitä on helppo käsitellä, mikä ei aina ole itsestäänselvyys.

Pertsa ja Harmi

Viivi-Justiina ei juuri pitänyt lajitovereistaan, vaan se majoittautui keittiöön ja sähisi sekä murisi muille. Onneksi suloinen neiti sai kodin melkein saman tien nettisivuille päästyään, jolloin ilmapiiri rauhoittui kaikin puolin. Se pääsi kodin ainoaksi kissaksi nauttimaan vain ihmisten suosiosta.

Viivi-Justiina.
Toisen naaraskissan Susan tarina ei valitettavasti päättynyt yhtä onnellisesti. Sillä oli tasapainohäiriöitä ja se horjahteli eikä pitkä antibioottikuuri auttanut oletettuun välikorvantulehdukseen. Kasvaimen tai muun vakavamman sairauden riskiä pidettiin jo niin todennäköisenä, että tyttö katsottiin parhaaksi päästää juoksentelemaan sateenkaarisillalle. Vaikka muutama hoitolainen on tähän mennessä pitänyt jo lopettaa, on se hoitajallekin aina yhtä kova paikka, kun eläinlääkäri ojentaa tiskin takaa sen tyhjän kuljetuskopan.


Nyt ollaan poikien (Pertsa, Smoky ja Harmi) kanssa nelistään. Edellä mainittua lukuunottamatta kokemus on ollut hauska. Jokaisella kissalla on omat hassut luonteenpiirteensä ja niiden touhuille saa välillä nauraa maha kippurassa, varsinkin näiden velikultien!

Harmi
Suuremman kissamäärän omistamisen kulmakivinä pitäisin itse esimerkiksi sitä, että on varaa sekä kiinnostusta pitää ruokinnan laatu hyvänä. Kuten monet muutkin kissat, nämä oli edellisessä kodissa totutettu kaupan kuiva -ja märkäruokiin, missä ravintoarvot ja lihapitoisuudet eivät ole kovin kummoiset. Kissojen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tämä on tärkeää. Viisi kissaa syö loppujen lopuksi aika paljon! Myös ruuan määrien sääteleminen kissakohtaisesti voi olla haasteellista.

Susa
Lisäksi lauma tarvitsee aktiviteetteja, leluja ja leikittämistä. Vaikka niistä onkin toisilleen seuraa, on omistajalla vastuu pitää sisäkissa aktiivisena erilaisilla virikkeillä, oli kissoja sitten yksi tai viisi.

On myös hyvin tärkeää, että lauma tulee toimeen keskenään. Ylimääräiset jännitteet kissojen välillä saattavat altistaa monenlaisille käytöshäiriöille ja tuovat eläimille turhaa stressiä.

Smoky.
Tilaa on myös oltava melko reilusti tällaiselle laumalle temmellettäväksi sekä tietysti hiekkalaatikoille, joita on hyvä olla useampi. Imuria pitää myös käytellä hieman normaalia useammin. ;) Mikäli nämä asiat ovat kunnossa, useammasta kissasta on taatusti iloa pitkään puolin ja toisin!








keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Kissanloukku -dokumenttielokuva

Rekku Rescue ja Tuffi Films keräävät yhteistyössä tammikuun ajan varoja kodittomien eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Jokaisesta tammikuun aikana tehdystä Kissanloukku -dokumenttielokuvan vuokrauksesta lahjoitetaan 2 € Rekku Rescue ry:lle kodittomien eläinten hyväksi.

Rekkujen vapaaehtoisena sain mahdollisuuden katsoa Kissanloukku nimisen dokumentin ja kirjoittaa siitä lyhyen kirjoituksen. Kissanloukku on oiva kuvaus yksittäisen ihmisen täydestä omistautumisesta. Vaatii uskomatonta uhrautumista heittäytyä vapaaehtoisena täysipäiväiseen hommaan joka on henkisesti ja fyysisesti raskasta, mutta vielä sen päälle aidosti hengenvaarallista. Autioita taloja pimeällä, kiipeämistä hylättyihin tehdasrakennuksiin ja soluttautumista jengeihin. Tätä katsoessa ei voi muuta kuin ajatella, että näillä rouvilla pitäisi olla suojaliivit, radio ja virkapuku.
Vaikka realistisen raaoissa kuvissa ei ole säästelty, löytyy joukosta jotain hauskaakin, kuten 11-vuotias katti joka päätti ruveta eläkepäivillään laivakissaksi ja jäi seilaamaan hki-lybeck väliä. Totuushan ei tietenkään ole niin ruusuinen.

Dokumentti on tarina kissoista, vapaaehtoistyöstä ja sinnikkyydestä. Periksi ei anneta ja heikompien puolesta ollaan valmiita taistelemaan. Jo tämän sanoman vuoksi jokaisen olisi suotavaa nähdä dokumentti. Elokuva herättelee myös kissanomistajia pohtimaan, onko oman lemmikin elinympäristö riittävän turvallinen vapaana ulkoiluun. Kenties se harmaa kissa kehätiellä oli sinun tai naapurisi kissa.

Koko dokumentin kiteyttää hyvin suora lainaus: ”Jollei kissalla ole omistajaa, se on arvoton. Se on vaan niinku kissa."


Elokuvan voi vuokrata Vimeon vuokrauspalvelusta 48 tunniksi, 2,67 € hintaan
https://vimeo.com/ondemand/kissanloukku


Lisää Tuffi Filmsistä
http://www.tuffifilms.com/fi/
https://www.facebook.com/Tuffi-Films-133882369982932/


Vieraskynäilijänä 
Rekku Rescuen 
vapaaehtoisjäsen

torstai 3. joulukuuta 2015

Pienen Jurmun tarinaa

Pieni nimetön kissanpentu saapui hoitopaikkaan Hämeenlinnaan iltapäivällä 14.11.2015. Olin itse synttärijuhlissa, joten hoitolaisen vastaanoton hoiti apuun kerennyt tätini. Pieni puhkupallo pääsi alkueristykseen koirien kevythäkkiin, joka on helppo desinfioida madotusten yhteydessä ja on kesytysapuna korvaamaton. Juhlista kotiuduttuani oli vastassa melkoisen juron näköinen kaveri! Sähinä ja murina vaan kaikuivat raapimapuun pesästä ja vastassa oli naamasta arvilla oleva, hurja kissanpentu! Nimensä pieni tyttö saikin jurosta ulkonäöstään ja käytöksestään.

Ensikohtaaminen Jurmun kanssa.
Jurmu oli loukutettu emonsa ja siskonsa kanssa viikkoa aiemmin Rekkujen yhteistyökumppanin Kiikoisten löytöeläinpalvelun toimesta. Valitettavasti pentujen emo oli jo niin villiintynyt, että sitä ei enää pystytty auttamaan. Pennut olivat todella laihoja, ihmisiin tottumattomia sähikäisiä. Valitettavasti Jurmun sisko oli jo niin heikossa kunnossa, että se ei selvinnyt. Lämpimiä terveisiä pilvenreunalle pienelle enkelikissalle, joka saa siellä leikkiä emonsa ja muiden pienten hylättyjen eläinten kanssa.

Puntarilla.
Jurmulla oli kova tahto jo pienestä pitäen! Ikäarvio tälle tytölle oli noin 7 viikkoa. Pieni luurankokissa painoi hoitopaikkaan saapuessaan 655 g. Koko pienellä voimallaan se kyllä tarttui hoitajaa hampailla kädestä ja oli kovasti puolustuskannalla. Selkeästi siis ihmisiin tottumaton pieni kissanalku. Hiljalleen aloimme tutustumaan toisiimme paremmin. Jurmu oli syliteltävänä kaksi kertaa päivässä ja samalla käytiin puntarilla seuraamassa, että paino nousee hyvää vauhtia. Ja kyllähän se nousikin, ensimmäisen viikon aikana liki 300 g! Hiljalleen Jurmu alkoi myös ymmärtämään, että hoitotäti on ihan kiva tyyppi. Rapsutukset tuntuvat kivoilta ja lihaa tai märkäruokaa on koko ajan tyrkyllä! Pieni villilapsi ei lainkaan ymmärtänyt, että kuivaruoka olisi syötäväksi tarkoitettua. Noin viikon verran teimme tuttavuutta nahkahansikkaiden avulla mutta lopulta se lähestyvä käsi (jonka mukana tuli usein suurta herkkua, pakastekuivattua kanaa) oli jo ihan mukava asia. Hassu Jurmu lähestyi kättä innolla samaan aikaan sähisten!

Enää ei pelota!
Jurmu sai ensimmäisen rokotuksensa ja pääsi pois eristyksestä valloittamaan makuuhuoneen. Siitäkös riemu repesi ja Jurmu vain juoksi iloissaan ympäriinsä! Ensimmäinen viikko olikin mennyt lähinnä voimia keräten. Pienen harjoittelun jälkeen se oppi hyppäämään sänkyyn ja hepuleiden määrällä ei ollut mitään rajaa! Hoitotäti alkoi olla jo niin kiva, että voitiin tulla ovelle vastaan rapsuteltavaksi. Myös kainaloon oli mukava käpertyä hurjien leikkien päätteeksi. Tai ainakin johonkin mahdollisimman lähelle, missä vaan saa paljon rapsutuksia. Onneksi Jurmu saatiin näin pienenä kiinni, hieman vanhemman pennun kesytys olisi ollut jo moninkertainen urakka.

Pakastekuivattua kanaa!
Nyt Jurmu painaa jo yli kilon ja selkärangan sekä kylkiluiden ympärille on jo alkanut kerääntyä hieman massaa. Mikäli paino ehtii nousta tarpeeksi 12. päivän leikkaustapahtumaan mennessä, on vuorossa sterilaatio, tehosterokote sekä mikrosirutus! Sitten alammekin jo etsimään sitä ikiomaa kotia ihanalle Jurmulle.