torstai 3. joulukuuta 2015

Pienen Jurmun tarinaa

Pieni nimetön kissanpentu saapui hoitopaikkaan Hämeenlinnaan iltapäivällä 14.11.2015. Olin itse synttärijuhlissa, joten hoitolaisen vastaanoton hoiti apuun kerennyt tätini. Pieni puhkupallo pääsi alkueristykseen koirien kevythäkkiin, joka on helppo desinfioida madotusten yhteydessä ja on kesytysapuna korvaamaton. Juhlista kotiuduttuani oli vastassa melkoisen juron näköinen kaveri! Sähinä ja murina vaan kaikuivat raapimapuun pesästä ja vastassa oli naamasta arvilla oleva, hurja kissanpentu! Nimensä pieni tyttö saikin jurosta ulkonäöstään ja käytöksestään.

Ensikohtaaminen Jurmun kanssa.
Jurmu oli loukutettu emonsa ja siskonsa kanssa viikkoa aiemmin Rekkujen yhteistyökumppanin Kiikoisten löytöeläinpalvelun toimesta. Valitettavasti pentujen emo oli jo niin villiintynyt, että sitä ei enää pystytty auttamaan. Pennut olivat todella laihoja, ihmisiin tottumattomia sähikäisiä. Valitettavasti Jurmun sisko oli jo niin heikossa kunnossa, että se ei selvinnyt. Lämpimiä terveisiä pilvenreunalle pienelle enkelikissalle, joka saa siellä leikkiä emonsa ja muiden pienten hylättyjen eläinten kanssa.

Puntarilla.
Jurmulla oli kova tahto jo pienestä pitäen! Ikäarvio tälle tytölle oli noin 7 viikkoa. Pieni luurankokissa painoi hoitopaikkaan saapuessaan 655 g. Koko pienellä voimallaan se kyllä tarttui hoitajaa hampailla kädestä ja oli kovasti puolustuskannalla. Selkeästi siis ihmisiin tottumaton pieni kissanalku. Hiljalleen aloimme tutustumaan toisiimme paremmin. Jurmu oli syliteltävänä kaksi kertaa päivässä ja samalla käytiin puntarilla seuraamassa, että paino nousee hyvää vauhtia. Ja kyllähän se nousikin, ensimmäisen viikon aikana liki 300 g! Hiljalleen Jurmu alkoi myös ymmärtämään, että hoitotäti on ihan kiva tyyppi. Rapsutukset tuntuvat kivoilta ja lihaa tai märkäruokaa on koko ajan tyrkyllä! Pieni villilapsi ei lainkaan ymmärtänyt, että kuivaruoka olisi syötäväksi tarkoitettua. Noin viikon verran teimme tuttavuutta nahkahansikkaiden avulla mutta lopulta se lähestyvä käsi (jonka mukana tuli usein suurta herkkua, pakastekuivattua kanaa) oli jo ihan mukava asia. Hassu Jurmu lähestyi kättä innolla samaan aikaan sähisten!

Enää ei pelota!
Jurmu sai ensimmäisen rokotuksensa ja pääsi pois eristyksestä valloittamaan makuuhuoneen. Siitäkös riemu repesi ja Jurmu vain juoksi iloissaan ympäriinsä! Ensimmäinen viikko olikin mennyt lähinnä voimia keräten. Pienen harjoittelun jälkeen se oppi hyppäämään sänkyyn ja hepuleiden määrällä ei ollut mitään rajaa! Hoitotäti alkoi olla jo niin kiva, että voitiin tulla ovelle vastaan rapsuteltavaksi. Myös kainaloon oli mukava käpertyä hurjien leikkien päätteeksi. Tai ainakin johonkin mahdollisimman lähelle, missä vaan saa paljon rapsutuksia. Onneksi Jurmu saatiin näin pienenä kiinni, hieman vanhemman pennun kesytys olisi ollut jo moninkertainen urakka.

Pakastekuivattua kanaa!
Nyt Jurmu painaa jo yli kilon ja selkärangan sekä kylkiluiden ympärille on jo alkanut kerääntyä hieman massaa. Mikäli paino ehtii nousta tarpeeksi 12. päivän leikkaustapahtumaan mennessä, on vuorossa sterilaatio, tehosterokote sekä mikrosirutus! Sitten alammekin jo etsimään sitä ikiomaa kotia ihanalle Jurmulle.


keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Partio ja Rekku Rescue opettamassa toimimaan aktiivisesti yhteiskunnassa

Turun Metsänkävijät kutsuivat Rekku Rescuen mukaan suunnittelemaan tehtävää Alkulähteeseen eli Lounais-Suomen Partiopiirin syysmestaruuskilpailuihin. Idea sai alkunsa halusta tuoda kilpailuun mukaan hyväntekeväisyysnäkökulma, joka saisi kilpailijat samalla pohtimaan yleisemmin yhteiskunnassa toimimista.


Partiotaitokilpailut ovat kaksipäiväinen tapahtuma, jossa vartiot kulkevat ennalta määritellyn reitin, jonka varrella suoritetaan erilaisiin teemoihin liittyviä tehtäviä. Tehtävissä muun muassa rakennellaan, tehdään solmuja, käytetään ensiaputaitoja, suunnistetaan ja kysytään kilpailun teemaan liittyviä kysymyksiä. Ensimmäisen päivän jälkeen yö vietetään yörastilla, jossa perinteisesti testataan erilaisia kädentaitoja yömyöhään asti. Yksi näistä kädentaidoista oli yhteistyössä suunnitellun koiran vetolelun punominen.


Partion kasvatuksellisissa tavoitteissa on keskeiseksi teemaksi määritelty yksilön kyky toimia aktiivisesti ja vastuuntuntoisesti suhteessa omaan itseensä, toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön. Rekku Rescuen toiminta eläinsuojelun parissa on mahtava esimerkki yhdistyksen kyvystä vaikuttaa eri yhteiskunnan osa-aloihin.

Tehtävän tavoitteena oli punontataitojen testaamisen lisäksi tuoda esille partiolaisten keskuudessa Rekku Rescuen tekemää hyvää yhdistystyötä ja osallistujia rohkaistiin tutustumaan yhdistyksen toimintaan netissä jo ennen kilpailua. Toivoimme, että tutustumisen kautta partiolaiset saivat kipinän osallistua järjestötoimintaan ja puuttua heitä koskettaviin teemoihin. Erilaisten mahdollisuuksien esille tuonnin kautta on helpompi tarkastella omaa tekemistään ja kehitystään yhteiskunnan toimijana.

Joukkueiden trikookuteesta punomat vetolelut lahjoitettiin Rekku Rescuen käyttöön. Turun Metsänkävijät 90-vuotisjuhlakilpailu ja Lounais-Suomen Partiopiirin syysmestaruuskilpailu Alkulähde kisattiin Turussa Aurajokilaaksossa 12.–13.9.2015.



Kirjoittajana Alkulähteen kilpailunjohtaja Vesa Arki





keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Syksyinen tarhavierailu

Taas tuli Viljandin tarhalla vierailtua. Nopeasta aikataulusta johtuen emme ehtineet tällä kertaa saada kuin Stockmannin lahjoitukset mukaan. Näyttipä se takakontti silti olevan pullollaan ja perä viisti maata...



Tämä sankari tuotiin kesällä aivan kauheassa kunnossa tarhalle. Olikin ihana nähdä, kuinka turkki oli ruvennut paranemaan ja koko koira oli saanut ihan uutta puhtia elämäänsä! Arka hän on vieläkin mutta tulee kyllä rapsuteltavaksi. :)


Tarhalle oli tullut aivan ihania pienokaisia, jotka olivat sisäkopeissa. Pienin emo ja pentu olivat todella arkoja, mutta suostuivat kuitenkin tuttujen hoitajien syliin.







torstai 15. lokakuuta 2015

Kissapopulaatio Uudellamaalla

Suuret kissapopulaatiot ovat ongelma ennen kaikkea maaseudulla ja harvaan asutuilla alueilla. Navetoissa, aitoissa ja piharakennuksissa elää kymmenien, jopa satojen puolivillien kissojen laumoja. Suurissa laumoissa elävät kissat kärsivät usein hoidon puutteesta ja erityisesti sisäsiittoisuuden takia monista sairauksista. Kissalaumojen kohtalo jää usein vapaaehtoisten eläinsuojelijoiden hoidettavaksi.

Elokuussa 2015 Rekku Rescue sai tiedon kissapopulaatiosta Uudellamaalla. Tarkemman kartoituksen yhteydessä selvisi, että pariskunnan pihapiirissä oli asustellut ja vieraillut kissoja jo viitisen vuotta ja kissamäärä oli tuona aikana kasvanut liki neljäänkymmeneen. Pariskunta oli hyvää tarkoittaen ruokkinut kissoja, mutta hallitsemattomasti kasvavan kissalauman elättäminen alkoi käydä työlääksi ja tyyriiksi. Näin ollen pariskunta suostui ehdottamaamme yhteistyöhön ja rekkujen aktiivit aloittivat loukutusprojektin kissojen kiinnisaamiseksi.

Paikan päällä kävi nopeasti ilmi, että suurin osa aikuisista kissoista oli villiintyneitä, eli ne eivät olleet tottuneet ihmiskontaktiin. Kissat olivat pelokkaita, eikä suurin osa antanut edes heitä ruokkineen pariskunnan koskea itseensä. Eläinsuojelutyössä on tärkeää muistaa, että tavoitteenamme on edistää eläinten fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Joissain tilanteissa se voi tarkoittaa sitä, että armeliain vaihtoehto on villiintyneen kissan lopettaminen. Jos kissa ei ole tottunut ihmisiin, on sille todella pelottavaa ja stressaavaa joutua neljän seinän sisään ihmisen käsiteltäväksi. Näiden kissojen kohdalla päätimme toimittaa aikuiset kissat ja vanhimmat pennut väliaikaiseen hoitopaikkaan, jossa niiden käyttäytymistä ja sopeutumista ihmisen läsnäoloon ja käsittelyyn pystytään tarkkailemaan.


Ensimmäisenä päivänä saimme kiinni seitsemän kissaa (kolme aikuista ja neljä pentua), ja pariskunta luovutti mukaamme myös kaksi sisällä kasvanutta pentua. Toisena päivänä loukkuihin jäi yhdeksän kissaa (viisi aikuista ja neljä pentua). Sitä mukaa kun kissoja saatiin loukutettua pihasta, lähimetsistä ja tyhjistä ulkorakennuksista ilmestyi aina uusia tuttavuuksia. Sovimme, että pariskunta jatkaa loukutusurakkaa ja palaamme katsomaan tilannetta parin viikon päästä. Oli hienoa huomata kuinka hyvin yhteisteistyömme pariskunnan kanssa toimi. Kaikilla oli yhteinen päämäärä: kissojen elämänlaadun parantaminen. He ajattelivat kissojen parasta, vaikka pihassa pyörineistä, nimetyistä kavereista luopuminen ei selvästi ollut helppoa.



Loppujen lopuksi pihapiiristä saatiin kiinni yhteensä 37 kissaa. Näistä seitsemän pentua matkasi pääkaupunkiseudulle kotihoitopaikkoihin ja lopulta viisi pennuista oli sijoittamiskelpoisia. Pariskunta halusi itse pitää neljä kissa, jotka leikkautettiin Rekku Rescuen leikkauspäivässä muutama viikko sitten. Nyt on pihan kissamäärä kohtuullinen ja mikä tärkeintä, kaikki kissat ovat leikattuja. Kissapopulaatiot ovat yleensä muutaman vapaana liikkuvan, leikkaamattoman kissan lisääntymisen seurausta. Tämän vuoksi yhdenkin kissan leikkauttamisella on suuri merkitys.

Syksyn ja talven aikana Rekku Rescue ry järjestää leikkauspäiviä eri puolella Suomea. Tapahtumissa omistajilla on mahdollista leikkauttaa kissansa edulliseen hintaan. Samalla kissa voidaan myös siruttaa ja liittää Turvasiru-palveluun. Seuraavat leikkauspäivät järjestetään


tiistai 6. lokakuuta 2015

Pikkuneiti B tuli taloon

Se oli normaali keskiviikko töissä. Puhelinpalaveri alkamassa ja muut osallistujat myöhässä. Palaverin alkua odotellessa surffasin netissä Rekkujen sivuilla. En ole koskaan ennen uskonut kohtaloon tai sen oikean kohdalleosumiseen, varsinkaan koirassa. Mutta siinä se oli, Pikkuneiti B:n ilmoitus. Palaveri alkoi, tosin ilman minua. Olin silloin soittamassa Bellan varaajalle Heidille, että tämä neiti meille. Onneksi en jäänyt odottamaan palaverin loppuun, kuten arvata saattaa, ihastuttavasta pienestä terrieristä oli tullut heti jälkeeni muitakin kyselyjä.

Meidän tiimin tassuluku tulisi kasvamaan neljällä parin viikon päästä. Tarkemmin ottaen 17.11.2012. Tuolta Tallinnan reissulta mukana kotiin tuli pieni 6 kuukautta vanha terrierityttö, joka oli hylätty tarhan porttiin kiinni sidottuna yön pimeydessä. Pari kuukautta kului ihan kotikoirana olemisen perusasioita ja sisäsiisteyttä opetellen eikä kulttuurien yhteentörmäyksiltä voitu välttyä. Esimerkiksi tarhalla Bellalle oli opetettu, että sanomalehti on hyvä nukkumapaikka. Kotona ne olivat pissa-alustana. Pienellä koiralla oli kauhea työ siirtää hesarit lattialta pois etteivät ne vaan likaantuisi kun tekee lätäkön parketille (koirahan ei tee tarpeita sänkyynsä). Pikkuneiti oppi tärkeimmät tavat hyvin äkkiä (tai mami tajusi reaaliteetit): sievä kukallinen koiransänky oli turha hankinta, pikkukoirat nukkuvat oikeassa sängyssä ja niin edespäin. Vaikka meillä saa vetää sikeitä punkassa pikku sorkat ojossa, on talossa kyllä olemassa niitä sääntöjäkin, joita noudatetaan.

Kun Bella oli ollut meillä nelisen kuukautta alkoi ylikiltin koiran luonteen alta löytyä sitä pikku terrieriä (tai pikemmin pörrieriä, pörinä-ärinän määrästä päätellen ). Ilmeisesti Bellan selviytyismiskeino tarhalla oli ollut hirveän kiltti käytös ts. kaikki pitivät hänestä. Nyt neiti oli kotiutunut meille jo niin hyvin, että omat mielipiteet alkoivat löytyä. Hyvä niin. Myöhemmin reilun vuoden ikäisen wanna-be-boss -pörrierin kanssa käytiin muutamalla yksityistunnilla koirakoulussa miettimässä, miten yhdessäelo sujuisi parhaiten. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mahdumme yhä samaan 120 cm leveään sänkyyn.

Bella on ollut aina kovin sosiaallinen pikkuneiti, joka viihtyy ihmisten seurassa. Ja Rekkujen  tapahtumissahan rapsuttajija riittää! Bella aloitti edustamisen noin puolitoista vuotiaana ja samalla mami antoi pikkusormen rekkuilulle. Muutamassa vuodessa rekkuilu on kyllä vienyt mamin kokonaan mukanaan tapahtumista edustamiseen, logistiikan hoitamisesta aina kissojen  loukuttamiseen. Sen verran vannoutunut koiraihminen kuitenkin olen, ettei kissaa vielä ole meille tullut. Mutta never say never.

Pikkuneidin kanssa olemme aina aktiivisesti harrastaneet ja menneet muutenkin sinne minne kuono osoittaa. Tokoa, agilityä ja ties vaikka mitä on harrastettu. Viime kesänä heräsi itselläni innostus Etsijäkoiraliiton toimintaa kohtaan. Rekku Rescue tekee paljon yhteistyötä Etsijäkoiraliiton kanssa. Etsijäkoiranhan voi pyytää avuksi jos lemmikki katoaa ja varsinkin rescue-taustaisilla eläimillä katoamisen riski on suurempi. Yhteistyöllä pyritään ennaltaehkäisemään katoamistapauksia.  Lisätietoja ja hyviä neuvoja löytyy osoitteesta www.etsijakoiraliitto.fi. Meidän tiimi on nyt alkeiskurssilla opettelemassa, miten tulla etsijäkoirakoksi. Jos hyvin menee olemme muutaman vuoden päästä etsimässä kadonneita lemmikkejä ja tekemässä sitä kautta eläinsuojelutyötä.

Nyt ei valitettavasti ehdi pidempää juttua kirjoittelemaan, ulkona voi vielä pelata futista. Eli meidän tiimi lähtee pelaamaan. Oikein hyvää eläintenviikkoa kaikille!


T: Bella & Jenni

Ps. Bellan pitää vielä lähettää erikoisterkut hyvälle kaverilleen Lilla-Hedda -kissalle. Bellan mielestä Hedda on aivan ihana kissa, mutta kun se pitää enemmän villasukista kun futiksen pelaamisesta.

tiistai 15. syyskuuta 2015

Luennolla Kissakahvilassa

Heinäkuussa avattiin Helsingin oma Kissakahvila Fredrikinkadulle, lähelle Kampin kauppakeskusta.

Ennestään vastaavantyyppinen kahvila löytyy jo Tampereelta ja Tallinnassakin on omansa. Helsingin kahvilan asukkaina ovat leppoisa löytökissataustainen raitapaita Pete ja viisi pentua, jotka vilistivät pitkin poikin kahvilaa niin, etten pysynyt laskuissa kuka olikaan kuka. Kissat olivat kahvilassa… noh kuin kotonaan - kuka nukkui milloin missäkin ja kuka tuli vuorollaan haistelemaan laukut ja varpaat ja viiletti sitten taas painimaan sisarusten kanssa. Kissakahvilassa ollaan kylässä kissojen kotona ja mennään niiden ehdoilla. Nukkuvaa kissaa ei saa häiritä eikä kissoja saa nostella. Kahvilan ikäraja on 7 vuotta.


Tiistaina 8.9. Kissakahvila järjesti yhdessä Koira- ja kissakoulu Heiluvan hännän kanssa luennon kissojen virikkeellistämisestä ja kouluttamisesta. Luento olikin loppuunmyyty ja paikalla oli vajaa parikymmentä innokasta osallistujaa. Luennoitsija Miira Hellstenin oma kissa Okra on virolainen katukatti ja tullut Miiralle aikoinaan Rekku Rescuen kautta. Miira on myös toiminut kotihoitopaikkana lukuisille Rekku Rescuen kautta kotia etsiville eläimille.

Reilun parin tunnin luennon aikana ehdittiin käydä läpi virikkeellistämisen ja kouluttamisen hyötyjä sekä katsella esimerkkivideoita (joiden katseluun myös osa Kissakahvilan kissoista osallistui enemmän kuin mielellään…) ja kysyä mieltä askarruttaneita kysymyksiä. Virikkeellistämisellä on lukuisia positiivisia vaikutuksia: muisti ja oppimiskyky paranevat, ihmisen ja eläimen suhde paranee, motoriikka kehittyy ja stressi lievittyy välittäjäaineiden lisääntyessä. Miira kävi perusteellisesti läpi syitä siihen, miksi kissan (ja muidenkin lemmikkien) tulisi tehdä töitä ruokansa eteen. Ruokakupeista luopuminen (tai niiden korvaaminen muotoilluilla virikekupeilla) on yksi helpoimpia tapoja aktivoida kissaa, ja koska ruoan saalistaminen on kissalle luontaista, se yleensä myös tekee töitä ruoan eteen mielellään, jos sille vain annetaan mahdollisuus. Pieni turhautuminenkin on vain hyväksi ja aktivoi kissaa lisää. Ruokaa voi piilotella esimerkiksi vessapaperihylsyihin tai aktivointipalloihin ja ruokana voi tarjota haastavampaa pureskeltavaa, kuten luita ja sitkeitä lihoja. Vinkkejä kissanlelujen toteutukseen löytyy mm. täältä.


Ympäristön monipuolistamiseksi Miiralla oli myös vinkkejä. Kissan maailma on kolmiulotteinen ja se arvostaakin myös mahdollisuutta viettää aikaa lattiatasoa korkeammalla. Kissakahvilassa tämä oli toteutettu hienosti (ja myös ihmissilmään tyylikkäästi) seinillä kulkevilla portailla ja katonrajassa olevilla lepotasoilla sekä seinän korkuisella raapimamatolla. Kissalle voi tarjota koreja, pahvilaatikoita, tunneleita tai tuoda ulkoa haisteltavaksi oksia tai vaikka linnunsulkia. Liian jännää ei saa olla, vaan kissan reaktioita uusiin asioihin on seurattava ettei kissa ahdistu. Leluja täytyy vaihdella ajoittain kyllästymisen välttämiseksi.


Monet sisäkissatkin tottuvat ulkoiluun valjaissa, kun asiassa edetään pienin askelin. Ensin totutellaan valjaisiin, sitten pikkuhiljaa valjaiden pukemiseen ja valjaissa sisällä liikkumiseen. Kylmiltään ulkoilemaan ei kannata lähteä. Verkotettu ikkuna, parveke tai terassi tuo tuulahduksia ulkoa ja antaa näköyhteyden ulkomaailman tapahtumiin.

Luennon loppupuoliskolla tutustuttiin eläinten koulutukseen mm. naksuttimen avulla. Hauskojen temppujen lisäksi kissan voi kouluttaa esim. pitämään kuljetuskoppaan menosta ja käyttäytymään hyvin hoitotoimenpiteissä ja eläinlääkärissä. Vinkkejä voi katsoa Dr. Sophia Yinin mainioista videoista. Linkkivinkkejä ja keskustelua löytyy Facebookista ryhmästä Kissakoulu Heiluva häntä.

Vaikka tuntuisi, että oma kissa olisikin laiska sohvaperuna (kuten allekirjoittaneen oma kissa, ja myönnettäköön että taitaa myös omistaja olla samanmoinen…), Miira antoi helposti toteutettavia vinkkejä, jotka varmasti sopivat kissalle kuin kissalle aktiivisuustasosta tai koulutettavuudesta huolimatta. Kaikki kissat ja omistajat ovat toki yksilöitä eikä kaikista tule agilitymestareita, mutta arkielämää saa varmasti monipuolisemmaksi ja motivoivammaksi pienilläkin muutoksilla. Se ehkäisee turhautumisesta johtuvaa epätoivottua käytöstä ja mikä parasta - se on hauskaa!


Ensi keskiviikkona 16.9. on vuorossa seuraava luento Kissakahvilassa, silloin aiheena on Kissojen ei-toivotun käytöksen ratkaisut. Lisätietoa ja ilmoittautumisohjeet löytyvät Kissakahvilan Facebook-sivuilta.

Heiluvassa Hännässä on lokakuussa tulossa myös luento kissan ensiavusta.


perjantai 11. syyskuuta 2015

Kuvareportaasi kesän yhteiseltä tarhamatkalta




Aloitimme matkamme ajamalla kovaa kyytiä satamasta Haapsalun tarhan kautta Hiiumaan lautalle. Haapsalussa tilanne on melko hyvä, vaikka kissoja parakin kokoon nähden onkin hieman liikaa. Koiria on nyt kuitenkin vain kaksi, mikä onkin melkein maksimi, sillä koirien kopit ovat parhaillaan purettuina ja odottavat uusia parempia tilalle. Tarhalla tehdään kunnostustöitä kovaa vauhtia ja varoja tähän kaivataankin suuresti.


Seuraava stoppimme oli Kuulikodu Hiidenmaalla. Ihana Kadri oli tehnyt kiirehtiväisille matkaajille pizzaa, ja kissat ja kaksi koiraa saivat paljon huomiota osakseen, halusivat tai eivät. Kuulikodu on todellinen eläinten paratiisi ja Kadri yksin pyrkii kaikkien eläinsuojeluhommiensa lomassa hoitamaan koko saaren villiintyneet kissat.


Kuulikodusta melkein viimeiseen lauttaan ehtiessämme kello olikin jo niin paljon, että ehdimme vain viskoa aidan yli hieman lahjoituksia Haapsalun uudelle tarhalle ja todeta paikan näyttävän hyvältä, vaikkakin sen sijainti heti maantien vieressä oli ikävä. Tästä jatkoimme matkaa Pärnuun unille. Seuraavana aamuna suuntasimme Pärnun tarhalle, jossa odottikin melkoinen määrä isoja koiria, pari parakillista kissoja sekä yksi valtaisa kani.


Pärnusta ajelimme Viljandiin ja kävimme harjaamassa ja uittamassa kuumaa kesäpäivää läähättäviä koiria. Karvaa lähti kokonaisen kylän rukkasten tekoon ja jatkoimme matkaa pohjoiseen yöksi, jotta ehtisimme hyvin vielä Rakvereen seuraavana päivänä.

Viimeisen päivän ainoa tarha, Rakvere, oli kaikista synkin. Se on vieläkin hyvin vankilamainen ja eläimiä on melko paljon. Tarha on betonimuurien sisällä, joten tuulta sinne ei juuri käy ja jokaisella koiralla on vain pieni koppi häkissä eikä katosta lainkaan. Viritimme pahimpiin häkkeihin lakanat seinille että koirat saivat edes vähän enemmän varjoa. Tarhan työntekijät toimivat kyllä parhaansa mukaan ja olivat lahjoituksista oikein mielissään. Muihin tarhoihin verrattuna useampi koira oli pelokas ihmisiä kohtaan. Surkeimmalta tuntunut Oscar pääsikin onneksi pian käyntimme jälkeen pois. Meidän sydämiämme sulattamassa oli myös kaksi 'pientä' ylisöpöä pentua sekä täysin sokea vanhus, joka otti huolenpidon tyytyväisenä vastaan. <3



maanantai 31. elokuuta 2015

Kuvareportaasi tarhamatkalta Tallinna - Rakvere - Valga



Vietimme kesälomaviikon Virossa autoillen ja kävimme samalla viemässä lahjoituksia sekä tutustumassa tarhan asukkeihin Tallinnan, Rakveren ja Valgan tarhalla.

Ensimmäinen etappimme oli jo tutuksi tullut Tallinnan tarha. Nappasimme saman tien Bellen ja Kiton remmin päähän ja lähdimme lenkkeilemään aurinkoisessa säässä. Kaksikon menoa oli ilo seurata niiden pyyhältäessä iloisesti rinta rinnan lenkillä eteenpäin! Tälle parivaljakolle soisi jo oman kodin löytyvän, molemmat kun ovat odottaneet kotia tarhalla pian jo vuoden päivät.






Veimme myös Sofin ja nyt jo Virosta kodin löytäneen Mikun ulkoilemaan ja koirat nauttivatkin, kun pääsivät hiukan vilvoittelemaan helteisenä päivänä.




Seuraavana päivänä matkasimme Rakvereen, Virumaan tarhalle. Tarhan väki oli kovin iloisia viedessämme sinne lahjoituksena tullutta kissojen ja koirien ruokaa, leluja yms. Tutustuimme tarhan senhetkisiin asukkeihin ja varsinkin kissoja tarhalla riitti.










Matkalla poikkesimme vielä tutustumassa kotihoidossa oleviin Semuun ja Timmyyn. Pojat ovat kuuluneet vanhalle pariskunnalle, jotka eivät pystyneet enää huolehtimaan koirista jouduttuaan vanhainkotiin. Kaksikko otettiin maaliskuussa kotihoitoon ja niille on siitä lähtien yritetty etsiä uutta omaa kotia! 






Viimeinen etappimme oli Valgan tarha Viron eteläosissa Latvian rajalla. Tarhan koirat ottivat meidät hännät heiluen vastaan!

Tyhjensimme auton lopuista lahjoituksista ja lähdimme sen jälkeen ulkoilemaan tarhan koirien kanssa. Tarhalla on monelle siellä pidempään majailleelle koiralle ehditty opettamaan peruskäskyjä, ja niiden kanssa onkin ilo touhuta! 








Viimeisenä nappasimme vielä Suomestakin kotia etsivän tarhan pitkäaikaisimman asukin Kudin remmin päähän ja kävimme reippaan papan kanssa ulkoilemassa.