tiistai 30. kesäkuuta 2015

Tarhareissukertomus Haapsalusta

Veimme mieheni kanssa lahjoituksia tarhoille kesän Viron reissuillamme. Eniten niinä hetkinä apua tarvitsevat tarhat olivatkin sopivasti matkan varrella.

Huhtikuun reissulla Haapsalussa meitä oli vastassa ruotsalaissyntyinen monia vuosia Virossa asunut Cim, joka osaa täydellisesti suomea, vaikkei Suomessa koskaan olekaan asunut.

Sinne oli juuri syntynyt liuta aktiivisia ja toinen toistaan suloisempia pentuja. Hyvin jo näki näiden pikkuisten erot luonteenpiirteissä, yksi tarkkaili sivummalla hiljaa, toinen avasi kengännauhoja, kolmas halusi koko ajan leikkiä pallolla, neljäs kaipasi syliin ja vihuliaisin yritti varastaa namit taskusta sillä välin kun veli kerjäsi rapsutuksia. Aika moni oli jo käydessämme löytänyt kodin.






Muita koiria ei juurikaan ollut, yksi supersosiaalinen karvakasa joka mielestäni on täysiverinen snautseri (paha tosin sen karvakasan alta sanoa) ja yksi todella iso koira joka kuulemma jää tarhalle, koska hyökkäilee kaikkien muiden paitsi Cimin kimppuun täysin arvaamattomasti.





Kissoja oli siihen pieneen tilaan nähden jo huhtikuussa paljon ja kaksi pentuetta kuikuili eristyhuoneen häkeistä. Tulee siis kesällä olemaan kissala täynnä!



Cim esitteli meille myös samalla naapurissa toimivan ihmisten Varjupaikan, jota myös remontoitiin sekä jonkun yksityishenkilön pitämän kissatarhan, jossa kissat ovat hyvin huonossa kunnossa. Cim on yrittänyt saada sitä suljettua, mutta viranomaiset ovat haluttomia tekemään mitään ja tilanne tuntuu toivottomalta.

torstai 25. kesäkuuta 2015

Koirafestarit 14.6.

Hämeenlinnassa järjestettiin Animal House Koirafestarit vasta avatussa Kantolan tapahtumapuistossa. Rekku Rescue oli mukana arpajaisineen, myymässä kannatustuotteita ja kertomassa yhdistyksen toiminnasta halukkaille. Myös Miraclen kynsistudio oli mukana. Päivä oli sateesta huolimatta oikein mukava ja antoisa, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa joten tässä kuvia päivästä:
Kuvaaja Mikaela Holmberg, Studio Mikaela Löfroth

Kuvaaja Mikaela Holmberg, Studio Mikaela Löfroth

Kuvaaja Mikaela Holmberg, Studio Mikaela Löfroth
Kuvaaja Mikaela Holmberg, Studio Mikaela Löfroth
Kuvaaja Mikaela Holmberg, Studio Mikaela Löfroth
Kuvaaja Mikaela Holmberg, Studio Mikaela Löfroth
Kuvaaja Mikaela Holmberg, Studio Mikaela Löfroth
Miracle's Nails
Miracle's Nails

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Vierailu Haapsalun ja Tallinnan löytöeläintarhoilla kesäkuussa 2015

Rekkujen aktiivi Roosa kävi toimittamassa Haapsalun yhteistyötarhalle kissaruokaa sekä leluja. Matkalla vierailtiin myös Haapsalun lähistöllä sijaitsevassa uudessa löytöeläintarhassa. Kotiin pääsi kaksi onnekasta koiraa Tallinnan tarhalta.





Haapsalun vanhalla tarhalla odottaa kotia kaksi aikuista uroskoiraa. Kissalassa riittää vilskettä, kissanpentuja on tällä hetkellä 15 kappaletta.

Aikuiset kissat ovat leikattu Rekku Rescuen lahjoittajien avustuksella. Kissoja sosiaalistetaan päivittäin, joten viime vierailuun verrattuna kissat olivat silmin nähden reippaampia. Hyvää kuntoa edesauttaa viikoittainen Nutriplus-annos. Kissojen karanteenihuoneen remontti on lähes valmis.

Länsi-Viron uudella tarhalla kotia odottaa yksi koira, Aadu. Kissatulokkaita tarhalle on reippaasti - sekä aikuisia että pentuja. Tarhalla on kolme huonetta kissa-asukkaille ja kaikki aikuiset kissat steriloidaan tai kastroidaan. Rekku Rescue kiittää tarhaa vierailumahdollisuudesta. Tilat ovat siistit ja henkilökunta ystävällistä.


Kotimatkalla poikettiin Tallinnan löytöeläintarhalla, jossa tällä hetkellä odottaa noin 50 koiraa omaa kotiaan. Kuvissa mm. ystävällinen Sofi-neiti, joka rakastaa kaikkia ihmisiä sekä koiria. Sofi on tavannut tarhalla lapsia, ja avoimen luonteesta ansioista sopii mainioisti myös lapsiperheeseen. Sofista voit lukea lisää täältä: http://rekkurescue.com/elain.php?id=6876

Kuvissa myös Vahur ja Myrsky -koirat, jotka matkasivat Suomeen ikiomiin uusiin koteihinsa.


torstai 11. kesäkuuta 2015

Hurja-Hertta

14.6. tulee jo vuosi siitä, kun Hurja-Hertta saapui yhdistyksen kotihoitopaikkaan! Hertta tuli hoitoon viiden pennun kanssa ja alun perin sen pitikin palautua kotiinsa pentujen hoidon jälkeen. Koti kuitenkin päätti lopulta luopua Hertasta kokonaan. Pentujen luovutusikä alkoi lähestyä heinäkuun lopussa ja Tuuri, Ventura, Pikku-Siili, Bliss ja Lycka saivatkin nopeasti omat kodit.

Hertan pentu Pikku-Siili.
Hertta oli itsekin vielä melko nuori pennut saadessaan. Se oli myös arka eikä ollut tainnut kunnolla tottua ihmisseuraan. Hertta jäikin vielä odottelemaan sitä hetkeä, että sen voisi hyvillä mielin luovuttaa uuteen kotiin. Maaliskuussa 2015 Hertta siirtyi
uuteen hoitopaikkaan ottamaan viimeiset harppaukset kesyyntymisessä. Hertalle oli kertynyt melko paljon ylipainoa, ja siitä tulikin kesytyksen lisäksi toinen projekti hoitajalle. Ylipaino on todella haitallista kissan terveydelle (mm. diabetes, nivelvaivat).


Hertan ensimmäisiä päiviä uudessa hoitopaikassa.

Hertalle otti muutto melko koville. Sitä jännitti uusi ympäristö todella paljon, eikä edes ruoka maistunut parina ensimmäisenä päivänä. Onneksi kolmantena hoitopäivänä Hertta alkoi syömään jo omatoimisesti. Märkäruuat sille eivät oikein maistuneet, mutta liha tuntui kelpaavan hyvin! Eipä siinä, tässä kohtaa Hertta siirtyikin raakaruualle! Sen lisäksi Hertta on saanut palkkioksi 3 kuivanappulaa päivässä. Kuivaruokaa ei sovi tarjota sen enempää korkean energiamäärän vuoksi. Ruokamäärät ovat siis suurennuslasin alla ja painoa seuraillaan säännöllisesti. Tällä hetkellä Hertta painaa 4,3 kg ja paino on pudonnut alkuperäisestä noin 500 g. Laihdutus tulee tehdä hiljalleen, jotta kissan elimistö pysyy mukana tässä muutoksessa. Hertta on todella pienikokoinen, töppöjalkainen tytöntylleröinen.

Herttaa ujostuttaa.
Hertta oli alunperinkin todella kiltiltä vaikuttava tyttö. Se on hyvin anteeksipyytävän oloinen ja koetti varsinkin alkuun olla todella huomaamaton. Sylissä pikkuneiti tärisi jännityksestä. Hiljalleen kuitenkin teimme tuttavuutta ja Herttakin alkoi rentoutua seurassa.

Pahvilaatikosta on turvallista tarkkailla ympäristöä.
Alussa Hertta aina käänsi päänsä pois, kun sitä rapsutti. Sinänsä rapsutukset tuntuivat ihan hyvältä, mutta Hertta ei vaan halunnut tietää, mistä se sellainen hyvä fiilis aiheutui! Leikkiäkään Hertta ei oikein uskaltanut: huiskat olivat jännittäviä, saati sitten huiskan toisessa päässä heiluva käsi! Hiljalleen Hertta kuitenkin rohkaistui ja alkoi kiinnostumaan myös leluista! Ensin uskallettiin jahdata raapimatolppaa pitkin kulkevaa huiskaa, sitten ottaa omia hepuleita erilaisten lelujen kanssa ja lopulta jo aamuisin odotettiin, että rapsutustuokio olisi ohi ja hoitaja alkaisi leikittämään!

Hertta pyydystää huiskaa.
Hissuksiin alkoi vaikuttaa siltä, että Hertasta tulisi vielä ihan sijoituskelpoinen yksilö. Se alkoi nauttia rapsutuksista enemmän ja enemmän eikä se ihmisen seura nyt ihan tylsää ollut muutenkaan. Olihan sillä aika usein sentään se huiska kädessä! Ja herkkujakin sai, jos oli tehty jotain jännää.

Näin rohkeasti kellahdetaan jo selälleen huiskan kanssa!
Edelleen Hertta on melko huomaamaton seuralainen. Valitettavasti se joutuu asumaan eristyksessä makuuhuoneessa, sillä se ei tule hoitajan toisen kollipojan kanssa toimeen. Pomottava kolli oli melko järkyttävä kokemus herkälle Hertalle. Edellisessä hoitopaikassa Hertta on kuitenkin tullut hyvin kissojen kanssa toimeen, joten reipas, erityisen kiltti kissakaveri olisi sille varmasti mukavaa seuraa.

Hertta syömässä liha-annostaan.
Tällä hetkellä Hertta on siinä vaiheessa, että aamuisin se odottelee rauhassa hoitajan heräämistä. Sitten vietetäänkin yhteinen rapsutushetki, jolloin Hertta kehrää hiljaa, leipoo ja nautiskelee huomiosta. Yleensä Hertta tarjoaa ensimmäisenä otsaansa rapsutettavaksi ja tuleekin kättä kohti kupoli edellä! Myös kaulalla on hyviä rapsutuspisteitä. Ja leuassa! Eikä se hännäntyvestä rapsuttelukaan yhtään hullummalta tunnu. Sen jälkeen vietetäänkin leikkihetkeä! Hertta tykkää jahdata huiskaa, joka liikkuu sängyllä olevan pyyhkeen alla. Nykyään uskalletaan välillä jo oikein ottaa vähän juoksuaskelia huiskan perässä! Sitten onkin ruoka-aika. Silloin Hertta voi tulla ovelle vastaan häntä pystyssä ruokaa odottaen! Ja hyvin sille liha tuntuu maistuvankin! Ei se mikään ahmatti silti ole, välillä jää kippoon ruokaa odottelemaan myöhemmäksi. Kyllä kippo silti yleensä tyhjenee ennen seuraavaa ruokahetkeä.

Hertta tykkää nukkua pää tyynyllä.

Välillä Herttaa vielä jännittävät jotkut tilanteet ja se saattaa kipaista vähän sivummalle seuraamaan, mitä on tapahtumassa. Mutta nämäkin hetket vähenevät päivä päivältä. Nyt kolmen kuukauden hoitojakson jälkeen olemme jo melkoisen hyvää pataa Hertan kanssa ja hoitajan sydän on kyllä täysin sulanut tälle neidolle! Enää pitäisi löytyä se oma koti ja palvelijat, joiden sydämen Hertta voisi sulattaa myös!

Hertan kodinetsintäsivu löytyy täältä.




maanantai 8. kesäkuuta 2015

Apua akupunktiosta

Naaskelilla on allergia. Vielä ei ole pystytty selvittämään, mikä Naaskelille oireita aiheuttaa, mutta ajoittainen kova pään, korvien, tassujen ja rintakehän kutina on sekä koiraa itseään ahdistavaa että ihmiseltäkin yöunia vievää. Sillä aikaa kun selvitystyö allergian aiheuttajasta jatkuu, olisi helpottavaa löytää lievitystä oireisiin. Kokeiltu on jo lääketieteen vaihtoehdot, kortisonit ja loislääkityksetkin, joten nyt on paras kokeilla muita hoitomuotoja.

Akupunktio on itseäni jo aiemmin kiinnostanut hoitomuotona, ja kun löytyi akupunktiolla eläimiä hoitava eläinlääkäri Olga Kuksina läheltämme Hauholta, lähdimme Nasun kanssa kokeilemaan, josko akupunktiosta löytyisi allergiaoireisiin lievitystä.

Akupunktio on vanha kiinalainen hoitomenetelmä, jossa hyvin ohuita neuloja pistetään ihon läpi tiettyihin anatomisiin pisteisiin (akupisteet). Akupunktio vaikuttaa sekä paikallisesti pistokohdan ympärillä lisäten kehon omien tulehdusvälittäjäaineiden eritystä, sekä keskushermoston kautta vapauttaen runsaasti opiaatteja, eli ns. ”hyvänolon hormoneja”, kuten endorfiineja ja enkefaliineja. Nämä hormonit taas mm. turruttavat kipua, joten akupunktiohoito siis stimuloi paikallista kivunvälitysjärjestelmää, turruttaa hermoston kivuntuntomekanismeja ja muokkaa niitä mekanismeja, joilla aivot tiedostavat kroonisen kivun. Akupunktio lisää myös verenvirtausta kudoksissa, minkä seurauksena lihaksisto rentoutuu, ja aineenvaihdunta lisääntyy. Näin kehosta poistuu myös kuona-aineita.

Tyypillinen akupunktiopotilas on kipupotilas, kuten kroonisesta nivel- tai lonkkakivusta kärsivä koira, tai leikkauksen tai vamman jälkeen kipuun lievennystä hakeva lemmikki. Ns. tuore kipu, kuten leikkauksen tai vamman tuottama kipu, on paremmin ja nopeammin akupunktiolla hoidettavissa kuin krooninen, pitkän aikaa kestänyt kipu, mutta useampi akupunktiohoitokerta tuo helpotuksen myös monelle vanhalle koiralle mm. lonkkakipuihin. Kipulääkkeitä, kuten muitakin määrättyjä lääkkeitä, voi käyttää yhtä aikaa akupunktiohoidon kanssa, mutta usein lääkkeiden annostusta voi pienentää, kun akupunktio lieventää kipua ja keho alkaa parantaa itseään vilkkaammin.

Nasun kohdalla siis etsittiin helpotusta allergiaoireisiin ja siitä johtuvaan ahdistukseen. Kun ei voida tarkalleen tietää, mistä oireet aiheutuvat, hoidetaan useampaa elimistön osaa, ja Nasulla pistettiin neuloja kolmeen eri tarkoitukseen. Hoito aloitettiin laittamalla 3 akupunktioneulaa pään alueelle kevyesti ihoon kiinni rauhoittamaan ja rentouttamaan, sekä hoitamaan hieman ärtyneitä korvia. Seuraavaksi laitettiin 6 neulaa pareittain selän alueelle mm. stimuloimaan sisäelinten toimintaa ja rentouttamaan lihaksia. Viimeiseksi laitettiin jokaiseen jalkaan 2 neulaa rauhoittamaan iho-oireita.

Neulan asettaminen jalkaan
Nasu reagoi neulojen pistämiseen tyypillisesti värähtämällä pistosta ja koittamalla tutkia mikä ihossa tuntuu. Jotkut koirat voivat koittaa myös ravistella neuloja irti. Kun neulat oli aseteltu paikoilleen, hoidettiin mm. tassujen ja korvien ihoa vielä paikallisesti laser-/sähkölaitteella.

Laser-/sähkölaite on kevyt ja äänetön
Akupunktion vaikutus alkaa usein vasta 2-4 päivän päästä, mutta laservalon ja sähköstimuloinnin vaikutus on välitön ja sitä voidaan käyttää akupunktion ohella mm. iho- ja lihasoireisiin. Laitteen pää laitetaan lähelle ihoa, tai kiinni ihoon ja hoitavan vaikutuksen lisäksi laite äänimerkillä ilmaisee, jos ihossa on tavallisesta poikkeavia kohtia. Nasun tapauksessa laite merkitsi varpaiden välissä kohtia, joissa iho oli ärtynyt.

Laserhoitoa varpaiden väliin

Neulat ovat paikoillaan ja laserhoitoa annetaan takajalan varpaisiin.

Kun laser-/sähköhoito oli tehty, sai Nasu rauhoittua n. 20 - 30 minuuttia ja nopeasti Nasu laittoikin peitolle maaten ja rentoutui. Lopuksi neulat poistettiin ja Nasulle tehtiin pieni hieronta, jossa kokeiltiin jäikö neulojen pistokohtiin paukamia. Jos patteja tuntuu, neulan osumakohta on ollut otollinen ja tästä kohtaa on saatu hyvä vaste keholta.

Nasu torkkuu neulojen vaikutuksen ajan
Akupunktion vaikutus näkyy tosiaan vasta vuorokausin päästä ja allergian hoito vaatii usein muutaman käyntikerran ennen kuin oireet alkavat lievittyä ja pysyvät poissa kerta kerralta pidempään. Samana päivänä koira voi kuitenkin olla rentoutuneempi ja kaivata pissalle tai kakalle useammin kuin normaalisti aineenvaihdunnan vilkastuttua. Seuraavana päivänä koira voi olla joko ylenpalttisen vireä tai väsynyt. Kun lähdimme klinikalta kotimatkalle, Nasu nukkui sikeästi autossa ja joi loppupäivänä paljon vettä. Koko seuraavankin päivän Nasu oli kuin erinomaisella joogatunnilla käynyt, rauhallinen ja rentoutunut, vaikka ihon rapsuttelu jatkuikin. Kaksi päivää akupunktion jälkeen iho-oireet alkoivat rauhoittua ja Nasu nukkuikin erittäin hyvät yöunet, mutta ulostaminen oli tavallista reilumpaa; Nasulla oli kakkahätä monta kertaa päivässä ja kerralla tuli oikein reipas pötkö. Kolme päivää akupunktion jälkeen ihon kutina pysyi pitkälti aisoissa, mutta Nasun vatsa meni kunnolla löysäksi, niin että käytiin yölläkin oloa helpottamassa. Vatsa kuitenkin tasaantui jo seuraavana päivänä ja ehkäpä tyhjennys oli tarpeen ja kuona-aineet vähenivät reilusti, sillä ihoärsytys on edelleen - 6-päivää akupunktion jälkeen – hyvin vähäistä ja yöunet Nasulla on täydemmät, sikeämmät ja rauhallisemmat, eikä päivisinkään Nasu enää käyttäydy kuin parvi kirppuja olisi sitä kokoajan hätistelemässä. Allergiaa akupunktiolla hoidettaessa seuraava käyntikerta määräytyy sen mukaan, milloin oireet tulevat taas takaisin. Odottelemme kuinka kauan Nasun iho nyt pysyy kunnossa, ja palaamme Olgan luokse Acuvet-klinikalle heti, kun oireet pahenevat, sillä näyttää, että akupunktiosta on Nasun tapauksessa hyötyä.

Nasu oli hyvin rentoutunut akupunktiohoidon jälkeen.
Saimme Olgan vastaanotolta hyvin asiantuntevan ja perustellun, sekä helposti lähestyttävän näkökulman akupunktioon, ja paljon lisää tietoa akupunktion mahdollisuuksista ja vaikutuksista. Akupunktio ei välttämättä ole itsellinen ja auvoisa ratkaisu ongelmiin, mutta se voi olla erittäin hyödyllinen ja turvallinen tukihoitomuoto, jolla voidaan vähentää yhä enemmän kulutettavia kemiallisia lääkkeitä. Vaikka joskus voi käydä niinkin, että akupunktion jälkeen koira kipeytyy enemmän tai oireet pahenevat, kertookin se akupunktion tehonneen ja hoitoa tulee jatkaa, jotta saadaan paras lopputulos. Ei siis kannata pelästyä, jos vaikutus onkin odotettua isompi tai yllättävämpi, vaan mennä toisenkin kerran. Lisäksi nykyään monet vakuutusyhtiöt maksavat korvauksia eläinlääkärin antamasta akupunktiohoidosta, varsinkin kun hoidetaan kipupotilaita.

Voin itse lämpimästi suositella jo ensikäyntini jälkeen akupunktion kokeilua oireisiin, joihin lääkkeistä ei löydy ratkaisua. Vaikka ongelmien syytä vielä etsitään ja jatkamme sinnikkäästi allergeenin metsästystä, on itsellä ja koiralla hieman kevyempi olo ja mieli, kun oireet ovat hallinnassa.


Lämmin kiitos Acuvet-klinikan 
Olga Kuksinalle!


Lisätietoa Olgasta löytää täältä: www.acuvet.fi


keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Kissan ruokinta

Kissa on ehdoton lihansyöjä, jonka luonnonmukainen ruoka koostuu pienistä riistaeläimistä. Kissan pitää saada ravinnostaan riittävästi eläinperäisiä proteiineja sekä rasvaa vitamiinien ja hivenaineiden lisäksi. Vääränlainen ruokavalio voi aiheuttaa puutostiloja, vatsavaivoja, virtsakiteitä ja pidemmän päälle munuais- ja maksasairauksia sekä altistaa liikalihavuuden myötä diabetekselle ja muille sairauksille.

Monet kissoille tarjolla olevat ruoat, varsinkin ruokamarkettien kuivaruoat, eivät lainkaan vastaa kissan tarpeita. Niissä on lihaa vain nimeksi ja paljon viljoja ja lisäaineita, jotka voivat olla kissalle suoranaisesti haitaksi.

Kuivaruoka kissan pääravintona tuntuu ehkä omistajan mielestä kätevältä vaihtoehdolta. Hyvälaatuisia kuivaruokia on kyllä saatavilla eläinkaupoista, mutta raksujen syöttämiseen liittyy muitakin ongelmia, kuin pienehkö lihaprosentti. Kissa on perimältään aavikkoeläin, joka on tottunut saamaan tarvitsemansa nesteen ravintonsa seassa. Tämän vuoksi sen synnynnäinen janontunne on muihin eläimiin verrattuna heikko. Kuivaruoka puolestaan sisältää riistaeläimiin verrattuna todella vähän nestettä, joten paljon kuivaruokaa syövä kissa saa usein liian vähän vettä, mikä puolestaan väkevöittää virtsaa ja voi johtaa kivuliaisiin virtsavaivoihin.

Kuivaruoassa myös kaloritiheys on aivan eri luokkaa kuin märkä- ja tuoreruoissa, joten kissan liiallinen lihottaminen onnistuu raksuruokinnalla harmillisen helposti. Kuten ihmisillä, myös kissan ylipaino tuo mukanaan vakavia elintasosairauksia, kuten diabetesta. Tämän lisäksi ylipaino rasittaa kissan niveliä.



Märkäruoan korkea vesipitoisuus huolehtii kissan riittävästä nesteensaannista, mutta myös teollisissa märkäruoissa on eroja. Niidenkin kohdalla kannattaa välttää tuotteita, jotka sisältävät viljoja, väriaineita, kasviperäisiä proteiineja tai sokeria - kissan ruokinnassa on hyvä oppia lukemaan tuoteselosteita kriittisellä silmällä. Tämän lisäksi osa märkäruoista on täydennysravintoa, eli käytännössä pelkkää lihaa ilman kissan tarvitsemia lisäaineita. Tällöin kissalle tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet tulee antaa lisäravinteena, samoin kuin tuoretta lihaa syötettäessä. Täydennysruuissa on yleensä myös liian vähän rasvaa kissan tarpeisiin.


Perusohjeet sisällysluettelon lukemiseen (myös eläinkaupan ruokien sisällysluetteloihin kannattaa tutustua huolella):

*Ensimmäisenä luettelossa tulisi olla mainittuna liha ja vielä mahdollisimman tarkasti, mitä lihaa (esim. broilerinrinta, lihaskudosta).

*Ruuan ei olisi hyvä sisältää “eläinperäisiä aineita”. Ne ovat heikkolaatuisia osia eläimestä, kuten helttoja, utaretta, sidekudosta tai keuhkoa. Nämä osat eivät haittaisi, mikäli kissa söisi koko eläimen, mutta valitettavan monet ruuat sisältävät suurimmaksi osaksi heikkolaatuisempia osia eläimestä ja vain vähän itse lihaa.

*Ruuan tulisi ehdottomasti olla viljatonta. Viljat vahingoittavat kissan sisäelimiä, lihottavat, muuttavat virtsan ph-tasapainoa, edesauttaa hammaskiven syntyä jne., eli ne eivät missään muodossa kuulu kissan ruokavalioon.

*Proteiinin tulisi olla aina eläinproteiinia. Monissa ruuissa proteiini on kasviperäistä, kuten kasvivalkuaisuutetta, soijaa, maissigluteenia tms., eikä kissa pysty niitä hyödyntämään, kuten eläinperäisiä proteiineja.

*Maissi on yksi ainesosa, jota ruuissa kannattaa välttää turhien hiilihydraattien vuoksi. Samassa ruuassa voi olla esim. maissia, maissijauhetta ja maissigluteenia, jolloin maissin osuus kasvaa todella suureksi.

*Joissain ruuissa on lisättynä sokeria, jotta ruoka näyttäisi kauniin kiiltävältä. Sokeri ei missään tapauksessa kuulu kissan ruokavalioon.

*Moniin ruokiin on lisätty erilaisia kasviksia, joista kissa ei erityisesti hyödy mitään, mutta pieninä määrinä niistä ei sinänsä ole suurta haittaakaan. Kuitulisänä kasvisten sijasta voidaan tarvittaessa käyttää psylliumia, joka on hiilihydraatiton vaihtoehto. Sitä voi ostaa ruokakauppojen leivontaosastolta. Kissalle voi antaa tarvittaessa ruuan seassa veteen turvotettuna teelusikan kärjellisen psylliumia, mikäli sen vatsa on kovalla.



Tuore liha on luonteva osa kissan ruokavaliota. Yhä useammat eläinkaupat myyvät lemmikeille tarkoitettuja raakapakasteita, eli sisäfileepihviä ei kissalle ole pakko ostaa. Esimerkiksi sydän ja kivipiira ovat hyviä lihoja kissalle. Kieltä on hyvä tarjota kissalle vaikka kerran viikossa. Se on sitkeää lihaa, joka pureskellessa puhdistaa kissan hampaita. Lihat kannattaakin tarjota mieluummin paloina kuin jauhettuna. Tietysti itse liha muiden eläimen osien lisäksi on tärkeä osa kissan ruokavaliota.


Raakaa lihaa käsitellessäsi pidä hyvää huolta omasta käsi- ja keittiövälinehygieniastasi. Raakaa kalaa sekä sisäelimiä (maksa, munuaiset) annetaan korkeintaan kerran viikossa. Sydäntä ei tässä yhteydessä lasketa sisäelimeksi vaan lihakseksi. Niin possun, naudan kuin broilerin sydämiä voi tarjota vaikka päivittäin. Raaka silakka on erinomainen D-vitamiinin lähde ja sellaisen voi antaa kissalle kerran viikossa. Järvikalat tulee aina pakastaa tai kypsentää loisvaaran vuoksi. Kalattomina päivinä pieni tujaus kalaöljyä ruuan seassa tekee hyvää kissalle!

Pelkästään lihaa syötettäessä pitää muistaa etteivät lihatiskinkään tuotteet sellaisenaan vastaa kissan luontaista ruokavaliota. Esimerkiksi kalsiumin puutetta pitää paikata lisäravinteilla, tai syöttämällä esimerkiksi jauhettua broilerinsiipeä tai muuta luista lihaa, jossa luun osuus takaa tarpeellisen kalsiumin saannin. Pelkkää lihaa ilman lisiä syöttämällä aiheuttaa kissalle helposti vitamiinien ja hivenaineiden puutostilan, joka voi olla jopa hengenvaarallista. Jos et ole perehtynyt huolellisesti raakaruokintaan, vähintäänkin puolet ruokavaliosta tulisi koostua hyvätasoisesta teollisesta täysravinnosta.

Täällä voit tutustua raakaruokinnan aloittamiseen: http://viiruvarpaat.blogspot.fi/2015/04/peruskissan-perushyva-perusruokinta.html



Maitotuotteet eivät kuulu kissan ruokavalioon ja monille kissoille laktoosi aiheuttaa vatsavaivoja. Hapanmaitotuotteita, kuten kermaviiliä ja laktoosittomia maitotuotteita, voi kuitenkin tarjota hyvin pieniä määriä silloin tällöin, harvinaisena herkkuna. Kalsiumlisästä maitotuotteet eivät kuitenkaan käy korkean fosforipitoisuutensa vuoksi.

Kissalla tulee aina olla raikasta vettä tarjolla juotavaksi. Se, millaisesta astiasta kissa mieluiten vetensä juo, vaihtelee yksilöstä toiseen. Usein laakeat, isot astiat ovat suosittuja. Esimerkiksi lasinen uunivuoka on hyvä vesiastia. Muoviset astiat voivat aiheuttaa kissan leukaan aknea.


Muista uusia ruokia tarjotessa, että varsinkin kuivaruoan kanssa vaihdokset kannattaa tehdä asteittain, eli sekoittaa uutta merkkiä vanhaan, sillä monen kissan vatsa menee nopeista ruoanvaihdoista sekaisin. Ruokien sekoittaminen keskenään on oiva tapa laajentaa nirsoilevan kissan ruokalistaa, myös märkä- ja raakaruokien kohdalla.